Niin vaikeni ääni tassujen
sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun suuren, aivan valtavan
sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan.

Ei enää virkaa talutushihnalla
ei lämmittäjää kylmillä varpailla.
Poissa katse tummien silmien
ja se haukku, sitä enää kuule en.

Jäi jäljelle vain irtokarvat
sydämeen suuret avohaavat.
Ja ne repaleiset takin vuoret
kaikki ne revityt lelut, puun kuoret.

Vaan jokainen karva, tahra tai parsittu paita
Jokainen on yksi kaunis muisto
hetki täynnä elämää
niitä muistellen en koskaan yksin jää.


WHITE COASTAL BLACK VENUS  6.8.2008 kotipihalla